Saatte nyt luvan kuulla, mitä legacyssäni on nyt tapahtunut, mutta kuvia ette saa, eikä niitä ole edes uudelleen asentamisen vuoksi *lue tiedote

Johnin ja Sunin välit alkoivat lämmetä, viimeksi Sun vain ärisi veljelleen. Sunilla oli jotain taka-ajatuksia! Totta tosiaan, Sun pääsi puremaan veljeään, ja vampyyrejähän oli pian kaksi. John suuntasi heti puhelimen ääreen, ja soitti yliopistolle. Sieltäpä tippui kuin tilauksesta Johnille "hikari haudasta" stipendi, jos se nyt noin oli, mutta ymmärrätte kumminkin. Samantien John soitti myös toiseen numeroon -John kutsui Treffipalvelun! Treffipalvelu mummelin saavuttua, John osti häneltä yhden pullollisen antivampiiria, joka merkitsee, ettei John kauaa vampyyrinä viihtynyt. Kolmas soitto oli viimeinen soitto, ja hän soitti taas yliopistolle, asia koskien viimeinkin yliopïstolle lähtöä. Kun jokainen perheenjäsen oli hyvästelty, oli aika hypätä taksiin, ja ajaa sisarensa Karenin tykö.

Tanyasta alkoi tuntua siltä, että hän käy ihan turhaan töissä. Perheellä muutenkin raha-asiat mallillaan, kun Pasi ja Keliskin käyvät töissä. Joten mitä turhaan hänen täytyy raataa töissä, onhan Tany jo vanha sim ja kokenut paljon. Tany otti eläkettä, ja alkoi "raataa" puolestaan harrastuksensa parissa. Tanya alkoi saada kimppujensa tekemisestä vain lisää taitoa, ja pian hän pystyisi varmasti tekemään Ukolle haluamansa kimpun. 

Perheen pienimmilläkin menee hyvin: Treynkin aika koitti venähtää teiniksi, ja oikein komea hänestä tulikin. Trey on suorastaan klooni Johnille, niinkuin arvelinkin. Naaman piirteet ovat kuin identtisillä. Välillä poikien samankaltaisuudet alkoivat ärsyttääkkin minua, ei niin samanlaisia veljeksiä voi olla! Luonteenpiirteet olivat samat, ja lisäksi Karenillakin oli samat kuin pojilla. Kolme siivousintoilijaa, kaikilla heillä oli siisteyt kympissä. Trey sai mammonatavoitteen, ja elämäntoive on se sama loistelias viiden huippuyrityksen omistaminen. 

Ukkoakin muistetaan. Eräänä iltana Ukko-haamu tuli tervehtimään perhettään, tosin hänen perheensä ei ollut edes huomannut häntä, haamu kun on. Se oli Ukon ensimmäinen pelästyttely yö, vaikka Ukon kuolemasta oli ainakin yli viisi sim päivää. Kelis ei paljoa riemunnut, kun isukki tulee pelästyttelemään keskellä yötä. Ukko pelästytti kahdesti Kelisin, ja muita ei edes viitsinyt yrittää. Ukko lähti kylläkin pois heti Kelisin pelästyttämisen jälkeen, mutta jäipähän naikkoselle ikuinen muisto Ukosta ja pelästyttämisestä. Aamulla ei kukaan varmasti uskoisi!

Kylläpäs on pitkä välimatka siihen, kun joku viimeksi tulipalon sytytti. Tälläkertaa sytyttäjänä toimi Pasi, joka voisi keskittyä enemmän hellalla lilluvaan ruokaan, kun vaimonsa tiirailuun. Tulipalohan siitä syttyi. Onneksi on olemassa sammutin, joka edelleen kiilsi siellä katossa, ja sammutti tulipalon, ennenkuin kukaan edti edes käristyä. Jokaiselle läsnäolijalle tuli kuitenkin muisto tulipalosta, joillakin on niitä kuitenkin useampikin.

Tanyn harrastus alkoi lähentyä vanhuksen sydäntä päiväpäivältä, ja sai viimein haltuunsa kakkos asteen taidot, siis Tanya sai temmellyksillään aikaiseksi hopean ansiomerkin. Nyt hän pääsisi valmistamaan Ukolle omistetun kukan, ennenkuin on liian myöhäistä. Siihen Tanya lisäsi runon, jota ei voi unohtaa. Tanya tehtaili myös eräälle toisellekkin henkilölle omistetun kukan, kelle?

Trey oli edennyt ala-asteelta ylä-asteelle, ja koulutoverit vaihtuvat. Trey päätti tuoda kauniin Nerissan kotiin esiteltäväksi, olisikohan heillä jotain kerrottavaa vanhemmille? Ei, en usko, en sitten sen suurempia suhteita Nerissaan luonut, kun olihan niitä naisia jo yksi varauksessa, jonka tarvittaessa voisi lahjoittaa Treylle.

Treytä ei heti kasvaessaan lähetetty yliopistolle, sillä severan laiska olen ystävien keräämisen suhteen, että sai jäädä odottamaan kotitontille, että isukki pääsisi uransa huipulle. Ja pääsikin heti sinä päivänä, kun oli mahdollisuus mennä töihin. Platinamieliala herui heti, ja saisi miekkonen pitää sitä koko loppu elämänsä.

Trey sai heti sen jälkeen häipyä sisaruksiensa seuraksi yliopistolle, kun isä oli saanut ylennyksen Legendaksi. Perhe hyvästeli nuorimman jäsenen, ja toivotti muille sisaruksillekkin hauskoja ja menestykseliäitä yliopisto vuosia.

Salaperäisesti Ukon haudan viereen oli ilmestynyt toinenkin hauta. Kenelle se kuului? Ja kelle oli Tanya tehtaillut toisen kimpun? Pari päivää sitten, Sun oli oma-aloitteisesti viemässä roskia roskakoriin, kunnes reissu osottautui kohtalokkaaksi -Sunin herkät silmät alistuivat valolle, ja tielle jäi vain musta tomukasa. Pasi oli lähdössä töihin, kun huomasi saman tomukasan. Hän tajusi heti, että oli menettänyt nuoremman tyttärensä. Viikatemiehen matala ääni pisti Pasin itkemään, ja suru yltyi muihinkin perheenjäseniin nopeasti. Tanya osoitti sen kukan Sunille, onhan lapsenlapsen menetys kauheaa.

Päivän sisällä, jokainen perheenjäsen itki vuorollaan "Hän oli niin nuori ja kaunis, hänellä olisi ollut vielä varmasti valoisa tulevaisuus edessä", Tanya harmitteli. Harmi vain, ettei sellaista tullut. Keliskään ei enään nauranut Karvis -patsaalle, niinkuin kaikki muut ovat tehneet sitä katsoessaan. Kelis pisti huulensa alaspäin, katsoi lattiaan ja harmitteli myös tyttärensä raakaa kuolemaa. Pasikin itki milloin missäkin -vessassa, keittiössä, makuuhuoneessaan.. kaikkialla.

Pari päivää Sunin kuoleman jälkeen, asteli Viikatemies tarmokkaan näköisenä lukemaan lisää tuomioita. Kelle tälläkertaa? Tanyankin oli aika heittäytyä miehensä ja lapsenlapsensa luokse, sinne ylös tarkkailemaan Stonesin perhettä. Vaikka sitä Tanya itse vastustikin, sinne hän päätyi. Myös muu perhe vastusteli sitä, mutta Viikatemies ei vaihtoehtoja antanut -vanha mikä vanha, kuollakkin pitää. Muistohuoneeseen lisättiin yhden henkilön taulu lisää, siis Tanyan. Sunin taulua sinne ei pistetty, sillä hänestä ei ole edes maalattu taulua, ja ajattelin muistohuoneen pelkästään perijöille ja heidän puolisoilleen, plussana kantajaäiti, tietty.

Tähän päättyy Stonesin tarina, eikä enään ikinä tulekkaan lisää. Asensin jo pelin uudestaan, ainakin parisen tuntia sitten, joten.. sitä en enään takaisin saa. Myönnän, on todella ikävä heitä, mutta elämässä pitää luopuakkin. Legacyni jäi todella vaiheeseen, ja olisin mielellä jatkanut, mutta en millään jaksa sitä, kun pitää säännöllisin väliajoin kirjoittaa. No, itkekää tai riemuikaa siitä, en saa kumminkaan tietää siitä, jollet kerro. => Kommenttiakin saa vielä laittaa, jos on jotain kommentoitavaa, kumminkaan en tällä sivulla enään niin paljoa käy, mutta saatan käydä kurkkaamassa joskus. Uuden legacyn ehkä aloitan, mutta sitäpä en nettiä täyttämään tunge. Kiitos, ja hei hei. =>